bool(false)

Museorakennuksen historia

Sinebrychoffin taidemuseo sijaitsee Bulevardilla, suuren puiston laidalla. Sinebrychoff-suvun yksityiskotina ja tehtaankonttorina toiminut rakennus valmistui 1842.

Rakennuksen ensimmäinen kerros oli alkuaan varattu panimon toimistotiloiksi ja palvelusväen asunnoiksi ja toinen kerros toimi Sinebrychoffien edustus- ja asumiskäytössä. Panimon konttoritilat sijaitsivat rakennuksen koilliskulmassa ja konttorin eteiseen tultiin suoraan kadulta. Kaakkoiskulmassa sijaitsi keittiö ja palveluskunnan huone ja länsipäädyn portaikon kautta noustiin varsinaisiin asuintiloihin, joissa kadunpuoleiset huoneet toimivat edustuskäytössä ja puistonpuoleiset perheen yksityisinä tiloina.

 

Empire-sali. Kuva: Signe Brander (1912)

Empire-sali. Kuva: Signe Brander (1912)

 

Talo oli koristeltu arvokkain kattomaalauksin, stukkopinnoin ja ranskalaisin tapetein. Edistyksellistä asumista Helsingissä tuohon aikaan edusti talon kylpyhuone ja sisäkäymälä. Edustusnäkökohdat oli myös otettu huomioon taloa suunniteltaessa, vaikka porvarilliseen elämänmuotoon viittasivat kellarivarastot, konttori ja tuotantorakennusten läheisyys. Talon viereinen puutarha ja puisto olivat kaupunkilaisten käytössä.

 

Kustavilainen sali. Kuva: Signe Brander (1912)

Kustavilainen sali. Kuva: Signe Brander (1912)

 

Panimon konttorista taidemuseoksi

Helsingin merkittävimpiin yksityistaloihin lukeutunut rakennus avautui vuonna 1921 kotimuseona. Sen neljässä kadunpuoleisessa huoneessa esiteltiin viehättäviä ja esineiden täyttämiä tyyli-interiöörejä, jotka olivat suurin piirtein Fanny Sinebrychoffin jättämässä asussa. Tässä laajuudessaan museo toimi vuoteen 1939 saakka, jolloin se jouduttiin sulkemaan talvisodan syttymisen takia. Kokoelma evakuoitiin turvasäilöön. Bulevardi 40:ssa sijainnut palatsi vaurioitui pommituksissa, ja sodan jälkeen se vuokrattiin Teknillisen korkeakoulun kemian laboratoriolle.

 

Paul Sinebrychoffin työhuone. Kuva: Signe Brander (1912)

Paul Sinebrychoffin työhuone. Kuva: Signe Brander (1912)

 

Vuonna 1959 kokoelmat pääsivät muuttamaan takaisin Oy Sinebrychoff Ab:n varoilla restauroituihin salonkeihin ja 1975 valtio osti panimoyhtiöltä koko rakennuksen. Vuosina 1978‒1980 rakennus peruskorjattiin ja kunnostettiin kokonaisuudessaan museokäyttöön, ja vuonna 1980 museoon siirrettiin Paul ja Fanny Sinebrychoffin Taidekokoelmien seuraksi myös Ateneumin taidemuseon vanhan eurooppalaisen taiteen kokoelmat.

 

 

Kotimuseon entisöinti

Vuonna 2002 valmistuneessa peruskorjauksessa pyrittiin säilyttäviin ja entistäviin ratkaisuihin. Taideteosten ja esineistön näytteillepanon lähtökohtana ovat olleet valokuvaaja Signe Branderin vuonna 1912 ottamat mustavalkoiset valokuvat Sinebrychoffien kodista. Yläkerran Bulevardin puoleiset neljä salia on palautettu mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa. Puiston puoleisissa huoneissa on esillä museon muita taidekokoelmia, ja alakerran tiloissa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä.

Kotimuseo esittelee Sinebrychoffien kodin 1910-luvun asussaan. Taidekokoelma, esineet ja kalustus on sijoitettu alkuperäisille omille paikoilleen. Salien pintamateriaalit ja maalit valittiin siten, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin huoneiden 1910-luvun ulkoasua.

Uusittu museo avattiin yleisölle helmikuussa 2003.

 



 

kotimuseo_entisointi_duo