Sinebrychoffien panimosuku

Helsingin Sinebrychoffien suku oli peräisin Gavrilovin kauppalasta, Vladimirin kuvernementista Moskovan koillispuolelta. Peter oli ensimmäinen Suomeen asettunut Sinebrychoff, joka toimi 1700-luvun lopulla kauppiaana Venäjälle luovutetussa Kymenlaaksossa. Vuonna 1805 kuolleella Peter Sinebrychoffilla tiedetään olleen ainakin yhdeksän jälkeläistä: kuusi poikaa ja kolme tytärtä. Pojista Nikolai ja Paul jatkoivat kauppatoimintaa Suomessa.

 

NIKOLAI SINEBRYCHOFF (1786‒1848)

Nikolai Sinebrychoff muutti vuonna 1817 liikkeensä Viaporin linnoitukseen Helsingin edustalle. Hänestä tuli pian linnoituksen suuren venäläisen varuskunnan tavarantoimittaja, sivutoimenaan rakennusurakointi. Liiketoiminta laajeni myös muille aloille: hän huusi itselleen vielä samana vuonna yksinoikeuden viinanpolttoon aluksi viideksi vuodeksi, myöhemmin vuokra-aikaa jatkettiin lopulta vuoteen 1853 asti. Vuonna 1819 hän sai vastaavan yksinoikeuden oluen valmistukseen.

Nikolai Sinebrychoff rakennutti komean talon suureen puutarhaan panimonsa ja viinanpolttimonsa viereen Hietalahteen, joka tuolloin kuului vielä pääkaupungin esikaupunkialueeseen. Nikolai eli vaatimattomassa Suomenlinnan-asunnossaan poikamiehenä eikä hän koskaan muuttanut vuonna 1842 valmistuneeseen kaupunkitaloonsa. Nikolai Sinebrychoff kuoli lapsettomana vuonna 1848.

 

PAUL SINEBRYCHOFF VANHEMPI (1799‒1883)

Nikolain nuorempi veli Paul, joka asui yksin isoveljensä rakennuttaman talon yläkerrassa, peri kannattavan liikeyrityksen. Hänestä huolehtivat tiuhaan vaihtuvat taloudenhoitajattaret ja vuonna 1847 tuohon toimeen tuli turkulainen kapteeninleski Tichanoff, o.s. Landström, mukanaan 16-vuotias Anna-tyttärensä.

Paul mieltyi nuoreen Annaan (1830‒1904), ja vuonna 1850 vietettiin häitä 50-vuotiaan Paulin ja 19-vuotiaan morsiamen välillä. Liitosta tuli onnellinen. Neljä lasta syntyivät 1850-luvulla, ensin Maria vuonna 1852, sitten Anna 1854, esikoispoika Nicolas vuonna 1856, ja lopulta isänsä mukaan nimetty Paul vuonna 1859.

Paul Sinebrychoff vanhempi loi perheyrityksestä suuryhtymän, jolla oli merkittäviä osuuksia suomalaisen elinkeinoelämän kaikilla keskeisillä aloilla. Vaikka yksinoikeudet viinan polttoon ja oluen valmistukseen loppuivat, hänen onnistui säilyttää panimo yhtymän perustana. Paul vanhemman kuoleman 1883 jälkeen hänen leskensä Anna vaali menestyksekkäästi miehensä perintöä aina kuolemaansa 1904 asti.

 

Paul ja Anna perheineen.

Paul ja Anna perheineen.

 

NICOLAS SINEBRYCHOFF (1856‒1896) JA PAUL SINEBRYCHOFF, NUOREMPI (1859‒1917)

Paul nuoremmasta ei alun pitäen suunniteltu isänsä seuraajaa yrityksen johdossa. Tämä asema lankesi vanhemmalle veljelle Nicolakselle, kun hänestä vuonna 1878 tehtiin yhtiön toimitusjohtaja. Nicolas oli seurallinen ja avulias persoona sekä innokas ulkoilmaihminen, joka harrasti mm. metsästystä ja purjehdusta. Hän osoittautui kuitenkin keskinkertaiseksi liikemieheksi ja joutui siten luovuttamaan tehtävänsä pikkuveljelleen Paulille, joka ottikin äitinsä suosiolla vastuun yrityksestä ja sen kehittämisestä 29-vuotiaana osoittautuen tehokkaaksi liikkeenjohtajaksi. Hän sijoitti isänsä tavoin yhtiön varoja eri osakkeisiin ja obligaatioihin. Sinebrychoff-suku olikin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa mm. Yhdyspankin suurin omistaja. Vuonna 1888 yritys muutettiin osakeyhtiöksi. Kun Paul Sinebrychoff nuorempi kuoli lapsettomana vuonna 1917, panimo siirtyi Paulin sisaren sukuhaaralle. Nykyisin panimo on tanskalaisen Carlsbergin omistuksessa.

 

Nicolas & Paul Sinebrychoff.

Nicolas & Paul Sinebrychoff.

 

PAUL JA FANNY SINEBRYCHOFF

Mennessään naimisiin näyttelijätär Fanny Grahnin (1859‒1921) kanssa lokakuussa 1883 Paul Sinebrychoff nuoremman ei tarvinnut vielä kantaa vastuuta perheyrityksestä. Nuorellaparilla oli aikaa matkustella ulkomailla ja tutustua niiden taideaarteisiin.

”Jo nuorena olimme ihastuneita taiteeseen. Kun naimisiin mentyämme 1880-luvulla matkustimme ulkomailla, emme koskaan laiminlyöneet käydä taidegallerioissa. Niissä nähdessämme kaikkea sitä kaunista ja mieltäylentävää, jota ne saattoivat runsain määrin katselijalle tarjota, syttyi meissä palava halu valmistaa myöskin kaukaisen kotimaamme kansalaisille tilaisuus päästä siitä osalliseksi. Silloin kypsyi päätös ryhtyä keräämään arvokkaita taideteoksia omaan kotiimme, jotka sitten mahdollisesti joskus kokoelmaksi paisuttuaan voisimme lahjoittaa Suomen valtiolle”.

- Fanny Sinebrychoff, Suomen kuvalehti 1921

Sinebrychoffit aloittivat 1890-luvulla taiteen keräilyn. Lähes kolmekymmentä vuotta kestäneen työn tuloksena Fanny Sinebrychoff lahjoitti vuonna 1921 puolisoiden yhteisestä toiveesta n. 900 teosta käsittävän kokoelman valtiolle. Kokoelma sijaitsee alkuperäisessä paikassaan Bulevardi 40:ssä Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä, missä Paul ja Fanny Sinebrychoffin koti on jälleen ”herätetty henkiin” monien vuosikymmenien jälkeen.

 

Kihlapari Paul ja Fanny.

Kihlapari Paul ja Fanny.