bool(false)

Näyttelyt

Minä en ole minä – Tunnettuja ja unohdettuja muotokuvia

8.6.–31.12.2017

Näyttely lähestyy muotokuvataidetta valittujen näkökulmien ja teemojen kautta ja avaa samalla myös muotokuvataiteen historiaa. Näyttelyn teemoja ovat muun muassa valta, identiteetti, muistaminen ja muiston vaaliminen. Edustettuna on muotokuvamaalauksen koko kirjo lähtien mahtavista hallitsijamuotokuvista ja virallisista edustusmuotokuvista intiimeihin perhemuotokuviin ja taiteilijoiden omakuviin asti. Aikansa kuuluisuuksien ja merkkihenkilöiden lisäksi näyttelyssä on muotokuvia ihmisistä, joiden henkilöys on aikojen kuluessa unohtunut ja muotokuvia, jotka ovat muusta syystä jääneet unohduksiin.

Eric O. W. Ehrström (1881-1934) Omakuva / Självporträtt / Self-portrait, 1933. Kansallisgalleria, Finlands Nationalgalleri, Finnish National Gallery Kuva / bild / photo: Kirsti Halkola

Eric O. W. Ehrström (1881-1934), Omakuva, 1933. Kuva: Kansallisgalleria / Kirsti Halkola

Teosten ajallinen kaari ulottuu 1500-luvulta nykyaikaan. Mukana on esimerkkejä myös varhaisimmista tunnetuista muotokuvista, Egyptin Faijumin kuolinnaamioista, jotka maalattiin puupohjalle mallin eläessä ja kiinnitettiin myöhemmin muumion kasvoille.

Kokonaisuudessa on mukana useita harvinaisia teoksia, jotka eivät ole olleet koskaan aikaisemmin julkisesti esillä. Näistä mainittakoon muun muassa Lorens Pasch nuoremman (1733–1805) maalaama Vaasan hovioikeuden perustajan, kuningas Kustaa III muotokuva (1783). Vaasan kuninkaallinen hovioikeus perustettiin 1776 ja tämän muistoksi Kustaa III lahjoitti muotokuvansa hovioikeudelle, jossa se on pysyvästi sijoitettuna täysistuntosaliin, jonne vain harvoilla on pääsy.

Lorenz Pasch (1733-1805) Kustaa III / Gustav III, 1783. Vaasan hovioikeus / Vasa hovrätt Kuva/bild/photo: Kansallisgalleria/Petri Virtanen

Lorenz Pasch (1733-1805), Kustaa III, 1783. Vaasan hovioikeus. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Näyttelyyn sisältyy erikoisnostoja, teoksia, jotka ovat vain rajoitetun ajan esillä.

Ensimmäinen nosto on rakennettu Urho Kekkosen ympärille ja se sisältää muun muassa Ilja Glazunovin vuonna 1973 maalaaman muotokuvan Urho Kekkosesta, Kimmo Pyykön UKK:n omakuvia ja Urho Kekkosen Omakuvan vuodelta 1975. Nosto on esillä 8.6.–3.9.2017.

Toinen nosto on taiteilija Rafael Wardin maalaama presidentti Tarja Halosen muotokuva, joka on esillä 5.9.–29.10.2017. Kolmannessa nostossa esitellään Eero Järnefeltin maalaamat muotokuvat Carl Gustaf Mannerheimistä ja P. E. Svinhufvudista vuodelta 1933. Nämä ovat esillä 31.10.–31.12.2017.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan kirja, jossa näyttelyn teemoja ja teoksia avataan raikkaista ja uudenlaisista näkökulmista. Artikkeleiden kirjoittajat ovat kansainvälisiä ja kotimaisia oman alansa asiantuntijoita.

Näyttelyn lainat ovat kotimaisista yksityisistä ja julkisista kokoelmista ja Kansallisgallerian omista kokoelmista. Näyttely on osa Suomi 100 –ohjelmaa vuonna 2017.

 

Andrea Angione
Terribilis est locus iste

21.9.2017–28.1.2018

Punainen kellari

Italialaisen valokuvataiteilija Andrea Angionen (s. 1977) näyttely Terribilis est locus isteesittelee kahdeksan suurikokoista teosta. Tavalliset kadun ihmiset ovat näiden dramaattisten ja teknisesti taiturillisten valokuvateosten päätähtiä vieden ajatukset 1500–1600-lukujen suuriin mestareihin, kuten Caravaggioon.

Andrea Angione on syntynyt vuonna 1977 Toscanan Orbetellossa. Hän opiskeli dramaturgiaa, ohjaamista ja valokuvausta Grossetossa ja Firenzessä. Valmistumisensa jälkeen hän ohjasi useita lyhytelokuvia. Vuonna 2006 hän voitti ensimmäisen palkinnon Capalbio Cinema -kilpailun juniorisarjassa lyhytelokuvalla Insieme (Yhdessä), jonka hän toteutti yhteistyössä alakoululaisten kanssa.

Elokuva-alalla saadut kokemukset innostivat Andrea Angionen digitaalisen valokuvauksen pariin. Hän kehitti omaperäisen esitystavan, jossa voimakkaalla valon käytöllä korostetaan aiheiden asetelmallisuutta ja dramaattista tunnelmaa. Malleinaan Angione käyttää tavallisia ihmisiä ja kadunmiehiä.

Hänen ensimmäinen valokuvanäyttelynsä Terribilis est locus iste oli esillä Palazzo Barberinissa Roomassa ja Galleria Permanentassa Milanossa vuonna 2009. Samana vuonna hän voitti Premio Arte Mondadori -palkinnon valokuvauksesta. Näyttelyt Nec spe nec metu(Porto Ercole, 2010) ja Fortitudo Mea in Luce (Capalbio, 2011) olivat menestyksiä ja nostivat Andrea Angionen myös suuren yleisön tietoisuuteen Italiassa.

Kuva/bild/photo: Andrea Angione: Crocifissione di S. Andrea. Digital photography on Canvas, 263x198 cm.

Andrea Angione, Crocifissione di S. Andrea. Digital photography on Canvas, 263×198 cm.