Näyttelyt

Caesar van Everdingen – Siveltimen mestari Rembrandtin aikaan

16.2.–14.5.2017

Caesar van Everdingen (1616/1617–1678) oli omana aikanaan arvostettu mestari, hollantilaisen klassismin kirkkain tähti. Hän jäi kuitenkin myöhemmin Rembrandtin varjoon, kuten niin monet muutkin hollantilaiset 1600-luvun taiteilijat. Nyt Caesar van Everdingen on löydetty uudelleen ja hänen tuotantonsa, jota asiantuntijat pitävät yhtenä 1600-luvun parhaista, on uudelleenarvioinnin kohteena.
Caesar van Everdingen maalasi komeita porvarimuotokuvia, vaikuttavia historiamaalauksia ja sensuelleja antiikin aiheita. Hän käytti poikkeuksellista sivellintaituruuttaan vangitakseen kankaalle sametin pehmeyden, turkisten kiillon ja pukukankaiden hohteen.
Caesar van Everdingenin ensimmäinen yksityisnäyttely avautui syyskuussa 2016 Alkmaarissa, Stedelijk Museumissa, neljäsataa vuotta taiteilijan syntymän jälkeen. Näyttely on monivuotisen tutkimus- ja konservointihankkeen huipentuma ja suuri tapaus hollantilaisissa taidepiireissä. Näyttelyn helmi on mahtava ryhmämuotokuva, joka esittää Alkmaarin vanhaa porvarikaartia. Näyttely esittelee 28 teosta, puolet taiteilijan tunnetusta tuotannosta.

Näyttelyn kuraattorina sekä näyttelyjulkaisun toimittajana ja kirjoittajana on toiminut Christi Klinkert Stedelijk Museum Alkmaarista.
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Alkmaarin Stedelijk Museumin kanssa.

Siveltimen mestari

Caesar van Everdingen (1616/1617 – 1678) oli hollantilaisen klassismin mestari. Hän maalasi hienostuneita muotokuvia ja mytologisia aiheita. Hänellä oli taiturimainen sivellintekniikka ja kirkas väripaletti. Hänet tunnetaan erityisesti Haagissa sijaitsevan kuninkaallisen Huis ten Bosch -palatsin juhlasaliin, Oranjezaaliin, tilatuista seinämaalauksista.

Caesar van Everdingen syntyi ja kuoli Alkmaarissa, 30 km Amsterdamista luoteeseen. Hän oli Rembrandtin aikalainen, mutta maalasi täysin eri tavoin: hillitysti, selväpiirteisesti ja klassisesti. Hän oli kotikaupungissaan menestynyt ja arvostettu maalari.

Vaikutteita Utrechtista

Caesar van Everdingen opiskeli Utrechtissa 1637–1639, mahdollisesti Jan Gerritsz van Bronckhorstin johdolla. Utrechtilaistaiteilijoiden tähtäimessä oli tuohon aikaan luoda yhteys kansainväliseen klassismiin. Taiteilijat loivat tasapainoisia sommitelmia klassisen antiikin ja  mytologian aiheista ja käyttivät kirkkaita värejä ja idealisoivaa, sileäpintaista maalaustyyliä. Myös Caesar omaksui tyylin. Kesäkuussa 1639 nuori maalari palasi Alkmaariin, missä hän sai pian tärkeitä tilaustöitä: vanhan porvarikaartin ryhmämuotokuvan sekä Pyhän Laurentiuksen kirkon uusien urkujen urkukaapin luukkujen maalauksen.

Pyhän Laurentiuksen kirkko

Nuoren Caesarin ensimmäinen suuri haaste oli maalaus Alkmaarin Pyhän Laurentiuksen kirkon uusien urkujen luukkuihin. Maalaus esittää kuningas Saulin paluuta Jerusalemiin hänen voitettuaan filistealaiset; voiton toi kuitenkin tuleva kuningas Daavid, joka surmasi Goljat-jättiläisen. Arkkitehti, maalari Jacob van Campen, joka oli suunnitellut urkukaapin ja sen koristelut, ohjasi van Everdingeniä puolentoista vuoden ajan urkuluukkujen pienoismallin työstämisessä. Caesar oppi, miten maalata hahmot vääristyneinä niin, että alaviistosta katsoen ne näyttävät luonnollisilta. Lopulta häneltä meni vain seitsemän kuukautta sommitelman siirtämiseen urkujen luukkuihin, jotka olivat aikansa suurimmat Euroopassa (73 m2).

Kukoistusta Haarlemissa

Noin vuonna 1648 Caesar sai toimeksiannon maalata viisi taulua Huis ten Bosch -palatsin Oranjezaaliin. Hän muutti Haarlemiin, missä hänen veljensä Allart – joka myös oli maalari – ja kolme muuta Oranjezaalissa työskentelevää taiteilijaa asuivat. Yhteistyö sujui näin helpommin. Juuri Haarlemissa Caesar kehitti huippuunsa suurimman taitonsa, kyvyn maalata kankaita ja erilaisia pintamateriaaleja uskottavasti. Haarlemissa Caesar maalasi useita vaikuttavia teoksia, joissa ilmenee hänen mestarillinen taitonsa maalata yksityiskohtia, vaikka mittakaava teoksissa on suuri. Oli osin alkmaarilaistaiteilijan ansiota, että hollantilainen klassismi kukoisti juuri Haarlemissa.

Venus, Amor ja Adonis

Antiikin mytologia oli tärkeä aiheiden lähde Caesarille. Hän maalasi viinin jumalan Bacchuksen moneen kertaan. Rakkauden jumalatar Venus ja tämän poika Amor esiintyvät myös useissa maalauksissa. Tällaiset hahmot olivat tuttuja 1600-luvulla sivistyneistölle. Niitä käytettiin usein kuvitetuissa rakkauslaulukokoelmissa.

Historiamaalaukset ja muotokuvat

Caesar van Everdingenin raamatullisia, mytologisia tai historiallisia aiheita kuvaavat maalaukset ovat erittäin suurikokoisia, ja ne räätälöitiin asiakkaan niille suunnittelemaa tilaa varten. Maalausten ihmishahmot ovat usein luonnollisen kokoisia. Muotokuvat ovat tärkeä osa van Everdingenin elämäntyötä: puolet hänen tuotannostaan on muotokuvia, toinen puoli historiamaalauksia.

Viimeiset vuodet Alkmaarissa

Caesar van Everdingen palasi Alkmaariin vuoden 1662 lopulla. Hieman ennen isänsä Pieterin kuolemaa hän muutti vaimonsa kanssa vanhempiensa taloon Langestraatilla (talon numero on nykyisin 96, vastapäätä kaupungintaloa). Muuton syynä saattoi myös olla Caesarin Alkmaarin kaupunginvaltuustolta saama tilaus maalauksesta kaupungintalolle. Siitä tuli hänen viimeinen historiamaalauksensa. Sen jälkeen hän keskittyi maalaamaan Alkmaarin silmäätekevien muotokuvia. Caesar kuoli lokakuussa 1678. Monia hänen maalauksiaan koristava monogrammi on myös hänen haudallaan Pyhän Laurentiuksen kirkossa.

Näyttelyn aukioloajat: ti, pe 11–18, ke, to 11–20, la, su 10–17, ma suljettu.

Caesar van Everdingen: Girl with a Large Hat. Rijksmuseum.

Caesar van Everdingen: Nuori nainen leveälierinen hattu päässään, 1650–1660. Rijksmuseum, Amsterdam.

 

IKONIT

Pyhä, kaunis ja maallinen

16.4.2016 − 30.4.2017

Tunnelmallisessa punaisessa kellarissa esitellään ikoneita taidehistoriallisessa ja uskonnollisessa kontekstissa. Näyttelyn teemoja ovat Kristuksen, Jumalanäidin ja pyhimysten kuvaaminen ikonitaiteessa sekä ikonin merkitys ortodoksisen rukouselämän osana. Näyttelyssä tutustutaan ikonien maalaustekniikkaan ja vanhojen ikonien ajoittamisen ongelmiin. Ikonit kuuluvat Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmaan ja vanhimmat ikonit ovat 1500-luvulta.

Näyttelyn oheisohjelmaa:

Luento ke 19.4.2017 klo 18
Piispa Arseni: Ihmeitätekevät ikonit

 

Vladimirin Jumalanäiti, venäläinen ikoni, 1600-luvun alku.

Venäläinen ikoni, 1600-luku. Kuva: Kansallisgalleria.