bool(false)

Näyttelyarkisto

Caesar van Everdingen – Siveltimen mestari Rembrandtin aikaan

16.2.–14.5.2017

Caesar van Everdingen (1616/1617–1678) oli omana aikanaan arvostettu mestari, hollantilaisen klassismin kirkkain tähti. Hän jäi kuitenkin myöhemmin Rembrandtin varjoon, kuten niin monet muutkin hollantilaiset 1600-luvun taiteilijat. Nyt Caesar van Everdingen on löydetty uudelleen ja hänen tuotantonsa, jota asiantuntijat pitävät yhtenä 1600-luvun parhaista, on uudelleenarvioinnin kohteena.

Caesar van Everdingen maalasi komeita porvarimuotokuvia, vaikuttavia historiamaalauksia ja sensuelleja antiikin aiheita. Hän käytti poikkeuksellista sivellintaituruuttaan vangitakseen kankaalle sametin pehmeyden, turkisten kiillon ja pukukankaiden hohteen.

Caesar van Everdingenin ensimmäinen yksityisnäyttely avautui syyskuussa 2016 Alkmaarissa, Stedelijk Museumissa, neljäsataa vuotta taiteilijan syntymän jälkeen. Näyttely on monivuotisen tutkimus- ja konservointihankkeen huipentuma ja suuri tapaus hollantilaisissa taidepiireissä. Näyttelyn helmi on mahtava ryhmämuotokuva, joka esittää Alkmaarin vanhaa porvarikaartia. Näyttely esittelee 28 teosta, puolet taiteilijan tunnetusta tuotannosta.

Näyttelyn kuraattorina sekä näyttelyjulkaisun toimittajana ja kirjoittajana on toiminut Christi Klinkert Stedelijk Museum Alkmaarista.
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Alkmaarin Stedelijk Museumin kanssa.

Caesar van Everdingen: Girl with a Large Hat. Rijksmuseum.

Caesar van Everdingen: Nuori nainen leveälierinen hattu päässään, 1650-1660. Rijksmuseum, Amsterdam.

IKONIT – PYHÄ, KAUNIS JA MAALLINEN

16.4.2016 − 30.4.2017

Tunnelmallisessa punaisessa kellarissa esitellään ikoneita taidehistoriallisessa ja uskonnollisessa kontekstissa. Näyttelyn teemoja ovat Kristuksen, Jumalanäidin ja pyhimysten kuvaaminen ikonitaiteessa sekä ikonin merkitys ortodoksisen rukouselämän osana. Näyttelyssä tutustutaan ikonien maalaustekniikkaan ja vanhojen ikonien ajoittamisen ongelmiin. Ikonit kuuluvat Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmaan ja vanhimmat ikonit ovat 1500-luvulta.

Vladimirin Jumalanäiti, venäläinen ikoni, 1600-luvun alku.

Venäläinen ikoni, 1600-luku. Kuva: Kansallisgalleria.

ASETELMA
Elämä tarjottimella

29.9.2016–8.1.2017

Millaista oli hyvä elämä 1600-luvun Hollannissa? Entä mitä merkityksiä ruokaan, esineisiin ja kukkiin liitettiin?

Asetelmamaalauksen suosio kasvoi 1600-luvulla ennennäkemättömiin mittoihin, kun varakkaasta porvaristosta tuli uusi taiteen ostajakunta protestanttisessa Hollannissa. Suosio näkyi myös aiheiden kirjossa. Ne muuntuivat arjen ruokatarvikkeista runsaisiin riistamaalauksiin ja tuontituotteiden, kuten sitruunan tai nautiluskuoren mestarillisiin materiaalisuutta korostaviin teoksiin.

Menestys maailmankaupassa toi maalausaiheisiin jännittäviä uutuuksia, mikä nosti myös teosten omistajien statusta. Kasvitieteen tutkimuksesta nousi runsaita, monimerkityksisiä ja silmää hiveleviä kukka-asetelmia. Uusilla värikkäillä tulppaanilajikkeilla tehtiin kiihkeästi myös kauppaa, aina pörssiromahdukseen saakka. Materiaalisen hyvinvoinnin noustessa keskustelu moraalista ja maltillisuudesta oli tärkeä osa kulttuuria. Siten lääketieteen tarkoituksiin kuvatusta pääkallosta tuli keskeinen elementti vanitas-aiheissa, joilla muistutettiin elämän rajallisuudesta maanpäällisen runsauden keskellä.

Näyttely pohtii hyvän elämän kysymyksiä muun muassa yltäkylläisyyden, moraalin ja katoavaisuuden näkökulmista. Yksittäiset aiheet tai esineet voivat symboloida kulttuurin, uskonnon ja yhteiskunnan arvoja ja ajatuksia. Monet teemoista ovat edelleen yhtä ajankohtaisia. Näyttelyssä on esillä n. 50 alankomaalaista, italialaista ja espanjalaista asetelmamaalausta 1500−1700 -luvuilta. Sinebrychoffin taidemuseon teosten lisäksi näyttelyyn on lainattu teoksia kotimaisista ja ulkomaisista museoista. Kokonaisuudessa on mukana myös ajankohtaisia teemoja kommentoivia nykytaiteen teoksia Kiasman kokoelmista. Muun muassa ruoka-aineiden saatavuus ja yltäkylläisyys ovat teemoja, jotka koskettavat niin nykypäivän kuin menneiden aikojen ihmistä.

Pieter de Ring, Asetelma, n.1647. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Pieter de Ring, Asetelma, n. 1647. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

 

TIEPOLO
Venetsialaisia fantasioita
Rolando ja Siv Pieraccinin kokoelma

2.6.−4.9.2016

Sinebrychoffin taidemuseon kesänäyttely esittelee venetsialaisten mestareiden grafiikkaa ja luonnoksia suomalaisesta kokoelmasta. Rolando ja Siv Pieraccinin ainutlaatuiseen Tiepolo-kokoelmaan kuuluu teoksia Giovanni Battista (Giambattista) Tiepololta (1696−1770) sekä tämän pojilta Giovanni Domenico (Giandomenico) Tiepololta (1727−1804) ja Lorenzo Baldissera Tiepololta (1736−1776).

Giambattistan teokset olivat haluttuja ruhtinaiden ja kuninkaiden keskuudessa. Isä ja pojat muodostivat tuotteliaan työhuoneen, jolta tilattiin maalauksia Euroopan kirkkoihin ja palatseihin. Espanjan hovissa he työskentelivät 1762−1770, Giambattistan kuolemaan asti. Osa näyttelyn teoksista liittyy Tiepolojen tuotannon suuriin tilaustöihin.

Tiepolot olivat myös taitavia graafikoita. Giandomenico ja Lorenzo opiskelivat isänsä työhuoneella grafiikkaa ja piirustusta. Näyttelyssä on esillä Tiepolojen tunnetuimpia grafiikan teoksia, kuten Giambattista Tiepolon etsaussarja Capricci (1741−1742), joka on esillä kokonaisuudessaan. Sarja julkaistiin jo taiteilijan elinaikana. Grafiikassa ja luonnoksissa välittyvät venetsialaisten mestareiden sommittelun ilmavuus ja keveys, viivojen lento, sekä fantasia-aiheiden leikkisyys ja perinteisten aiheiden uudet tulkinnat.

 Tiepolo Kuvaus Hannu Aaltonen10.10.2016

VENÄLÄISET MESTARIT
Aivazovskista Repiniin

11.2.–8.5.2016

Näyttely esittelee monipuolisesti 1800-luvun venäläistä taidetta romanttisista näkymistä aina henkilökuvien elävään realismiin. Esillä on muun muassa taiturimaisia merimaalauksia, maalaiselämän seesteisiä tunnelmia, satuaiheita ja muotokuvia. Teoksia on esillä noin kolmeltakymmeneltä taiteilijalta suomalaisista taidekokoelmista, mukana myös ensimmäistä kertaa julkisesti esiteltäviä teoksia yksityisistä kokoelmista.

1800-luvun alkupuoli oli Venäjällä levotonta aikaa. Demokratia ja edistyksellinen ajattelu nosti päätään. Laaja yhteiskunnallinen kamppailu virisi maaorjuuden lakkauttamisen puolesta. Myös kuvataiteilijat ottivat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Taiteilijoissa heräsi kiinnostus omaan aikaansa ja venäläiseen ihmiseen. Näyttelyssä tuon ajan taiteilijoita edustavat Silvestr Štšedrin, Ivan Aivazovski, Aleksei Bogoljubov ja Karl Brjullov.

Ivan Aivazovski (1817−1900) oli venäläisen maisemamaalauksen romanttisen suuntauksen edustaja. Taiteilijaa kiehtoivat äärimmäiset luonnonolosuhteet ja meri sen monissa ilmenemismuodoissa. Romanttissävytteisessä merimaisemassa ”Napolinlahti” (1844) huokuu unelias, lähes pysähtynyt tunnelma.

Ivan Aivazovski: Napolinlahti /Neapelbukten /The Bay of Naples. 1844. Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen

Ivan Aivazovski, Napolinlahti, 1844. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Aaltonen

1800-luvun jälkipuoliskolla lähes kaikki merkittävät venäläiset taiteilijat kuuluivat Vaeltajiin eli peredvizhnikkeihin. Liikkeen perustajat katkaisivat välinsä Venäjän taideakatemiaan ja perustivat akateemisista rajoitteista vapaan koulukunnan. Ns. kiertävät maalarit uudistivat Venäjän maalaustaidetta realistiseen suuntaan. Teoksiin tuli mukaan yhteiskuntakriittisyys, vahva sosiaalinen ja poliittinen ulottuvuus. Vaeltajat eivät saaneet teoksiaan näytteille gallerioihin. He lähtivät kansan pariin ja järjestivät omia kiertäviä näyttelyitä maaseudulla vuosina 1870–1923.

Näyttelyssä on esillä Vaeltajiin kuuluvien taiteilijoiden kuten Isaak Levitanin, Ivan Shiskinin, Vasili Polenovin ja Mihail Clodtin tulkintoja ajan maisemakäsityksestä. Ivan Shiskinin (1832−1898) mieliaihe oli metsä. Hänen taiteelleen oli ominaista yksityiskohtaisen tarkka luonnon tutkiminen. Shiskinin teoksissa on voimakas todellisuuden tuntu − metsän rauha ja tunnelma.

Näyttelyssä on esillä useita teoksia taiteilija Ilja Repiniltä (1844−1930): maalauksia, vesiväritöitä ja piirustuksia. Ilja Repin kuvasi elinympäristöään herkullisen rehevästi ja suorasukaisesti yhteiskunnallista kritiikkiäkään kaihtamatta. Näyttelyssä on esillä myös korkealaatuinen yksityisomistuksessa oleva kokoelma Ilja Repinin piirustuksia ja tussilaveerauksia, joka on viimeksi ollut julkisesti esillä Ateneumissa 20 vuotta sitten.

Lisätietoa näyttelyn taiteilijoista (PDF).

 

MENNEISYYDEN JÄLJET
Livio Ceschinin grafiikkaa

8.10.2015–31.1.2016
Punainen kellari

Sinebrychoffin taidemuseo esittelee italialaisen taiteilijan Livio Ceschinin (s. 1962) tuotantoa yhdessä taiteilijaa inspiroineiden vanhojen mestarien teosten kanssa. Livio Ceschinin 27 grafiikan lehteä ovat osa Ateneumin taidemuseon Pieraccini-kokoelmaa. Rolando ja Siv Pieraccinin lahjoittaman taidekokoelman pääosassa ovat italialainen grafiikka, piirustukset ja akvarellit. Vanhojen mestareiden teokset ovat Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmista.

Livio Ceschin jatkaa töissään monella tavoin italialaisen ja eurooppalaisen grafiikan perinteitä. Teknisessä hienostuneisuudessa ja vedosten sävykkyydessä Ceschin edustaa italialaisen nykygrafiikan huippuosaamista. Hän aloitti tutkimalla teoksissaan aikaisempien suurten graafikkojen tuotantoa. Kaksi ensimmäistä viivasyövytystä vuodelta 1991 ovat molemmat italialaisen 1700-luvun mestarin, Canaletton, taiteelle omistettuja. Hän jäljensi varhaisissa teoksissaan myös Rembrandtin ja Gianbattista Tiepolon grafiikkaa.

Ceschinin teoksille on tunnusomaista pyrkimys ilmentää aikaa ja sen kulumista. Kuvissa käytetyt tekstikatkelmat yhdistävät ne menneisyyteen ja historiaan. Ajan kulumiseen liittyvät myös muistot. Niiden tavoitteleminen luo moniin Ceschinin töihin seesteisen, hiljaisen ja melankolisen tunnelman. Hiljaisuus on tärkeä sisällöllinen elementti.

Kansainvälinen kiinnostus Cechiniä kohtaan on kasvanut varsinkin 2000-luvulla. Hänen teoksiaan on monissa museoissa ja kokoelmissa, kuten Wienin Albertinassa, Lontoon British Museumissa ja Pariisin Bibliothèque Nationalessa. Vuonna 2014 hänellä oli merkittävä yksityisnäyttely Amsterdamin Rembrandthuisissa ensimmäisenä kutsuttuna italialaisena graafikkona.

Livio Ceschin, Ajan pitkä valli, 2014. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis.

Livio Ceschin, Ajan pitkä valli, 2014. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis.

TAIDESALONKI ‒ KONSTSALONGEN
100 VUOTTA

8.10.2015–10.1.2016

Helsingissä toimiva Taidesalonki – Konstsalongen on maamme vanhin edelleen toimiva taidegalleria. Leonard Bäcksbacka (1892–1963) perusti Taidesalongin 1915. Sinebrychoffin taidemuseon juhlanäyttely esittelee Taidesalongin varhaista toimintaa ja Leonard Bäcksbackan kiinnostuksen kohteita. Galleria erikoistui taiteen välityksen lisäksi antiikkikauppaan. Taideaarteiden ohella nähdään esineistöä kotimaisten hopeaseppien taidonnäytteistä aina itämaisiin hankintoihin. Näyttelyn kuraattorina toimii FT Christina Bäcksbacka. Hän on myös toimittanut syksyllä julkaistavan kirjan Taidesalongin vaiheisiin liittyen.

Leonard Bäcksbackan suuri kiinnostus suomalaista taidetta kohtaan vaikutti osaltaan gallerian perustamiseen. Taidekaupan ohella Bäcksbacka teki tutkimustyötä. Hän julkaisi useita kirjoja oman aikansa suomalaisista taiteilijoista. Lisäksi hän teki laajaa tutkimusta hopeaseppiin ja muuhun taidekäsityöhön liittyen. Bäcksbacka hankki taideteoksia ja antiikkiesineitä myös ulkomaanmatkoiltaan. Näyttelyssä nähtävät persialaiset miniatyyrimaalaukset tarjoavat näkökulman itämaiseen kuvaperinteeseen. Tämä maassamme harvinainen kokoelma kuuluu nykyään Sinebrychoffin taidemuseolle. Bäcksbacka osti kokoelman Istanbulista 1920-luvulla.

Suomalaisten rakastamista taidemaalareista näyttelyssä on esillä mm. Gunnar Berndtsonin, Albert Edelfeltin, Helene Schjerfbeckin, Akseli Gallen-Kallelan ja Hugo Simbergin teoksia. Teokset ovat kulkeneet Taidesalongin kautta. Osa on yksityiskokoelmista lainattuja, harvoin nähtäviä taideaarteita. Osa teoksista on Kansallisgallerian kokoelmista.

Taidesalongin vaiheet liittyvät monipuolisesti suomalaiseen taidemaailmaan ja galleriakentän syntyyn. Sinebrychoffin taidemuseon näyttely on osa kokonaisuutta, jossa kaksi muuta näyttelyä keskittyvät uudemman suomalaisen taiteen esittelyyn. Näyttelyt ovat esillä samaan aikaan Helsingin Taidemuseo HAM:issa sekä Taidesalongin nykyisessä toimipaikassa Helsingin Bulevardilla.

Gunnar Berndtson: Laskiaistiistai. 1882. Kuva: Jussi Tiainen

Gunnar Berndtson, Laskiaistiistai, 1882. Yksityiskokoelma.

 

 

ROKOKOO – POHJOISIA TULKINTOJA
Berndtson, Edelfelt, Watteau

28.5.–6.9.2015

Viehkeä rokokoo valloittaa Sinebrychoffin taidemuseossa

Sinebrychoffin taidemuseon kesänäyttely avaa näköaloja 1800-luvun tulkintoihin rokokoosta ja asettaa ilmiön osaksi laajempaa 1700-luvun ihailua Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Albert Edelfelt, Gunnar Berndtson ja Carl Larsson toivat ajankuvaukseen henkevyyttä ja iloista kepeyttä – illuusion jälleenlöydetystä ajasta.

Näyttelyn on kuratoinut ranskalainen taidehistorioitsija Laura Gutman. Näyttelyn taustalla on vahva kerronnallisuus, joka auttaa tunnistamaan samankaltaisia piirteitä maalauksissa, puvuissa ja huonekaluissa, olivatpa ne alkuperäistä rokokoota, uusrokokoota tai niiden moderneja tulkintoja.

Pohjolassa rokokoohon liitetty mielikuva kevytmielisyydestä jäi vähemmälle huomiolle, sen sijaan korostettiin valistusfilosofien ajattelua. Suomessa painotettiin historiallista yhteyttä Ruotsiin aikana, jolloin Venäjä kiristi otettaan Suomen suuriruhtinaskunnasta.  Uusrokokoo oli poliittinen kannanotto venäläistämistoimia vastaan.

Alkuperäisiä rokokoo-kauden taiteilijoita näyttelyssä edustavat muun muassa Antoine Watteau, Alexander Roslin ja Jean-Baptiste Pater. Näyttelyn todellinen helmi on Musée d’Orsayn kokoelmiin kuuluva ranskalaisen mestarin Ernest Meissonier’n (1815‒1891) maalaus ”Les Amateurs de peinture” (1860). Teosta pidetään Gunnar Berndtsonin maalauksen ”Taiteentuntijoita Louvressa”(1879) esikuvana.  Näyttelyyn on saatu lainaan merkittäviä teoksia myös Louvresta ja Tanskan Kansallismuseosta.

Rokokoo-puvut ja -peruukit herättivät huomiota. Kallisarvoiset puvut olivat 1700-luvulla niin haluttuja, että Kustaa III pyrki hillitsemään tuhlailua tuomalla Ruotsiin kansallispuvun. Ylelliset ja raskaasti verotetut rokokoopuvut olivat Ruotsissa ja Suomessa harvinaisia. Näyttelyssä on esillä Tukholman Livrustkammarenin kokoelmiin kuuluva rokokoo-puku 1760-luvulta ja taiteilija Helena Hietasen rokokoovaikutteisia peruukkeja. Korkeiden peruukkien koristelu, kuten peruukin laelle ripustetut munat, viittaavat rokokoopukeutumisen yltäkylläisyyteen.

Näyttelyyn liittyy julkaisu Pohjoinen uusrokokoo, jonka artikkeleissa Laura Gutman ja Maria Vainio-Kurtakko avaavat uusrokokoon ajan taidetta ja ajattelua Pohjolassa.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Serlachius-museoiden kanssa.

Gunnar Berndtson: Taiteentuntijoita Louvressa, 1879. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Gunnar Berndtson: Taiteentuntijoita Louvressa, 1879. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

GÖSTA & PAUL

Serlachiuksen ja Sinebrychoffin kokoelmat kohtaavat

6.2.2015–3.5.2015

Tutustu näyttelyjulkaisuun (PDF) >>

”Gösta ja Paul” -näyttelyssä Gösta Serlachiuksen (1876‒1942) vanhat mestarit käyvät vuoropuhelua toisen intohimoisen taiteenkerääjän, Paul Sinebrychoffin (1859‒1917), teosten kanssa. Vuoropuhelu syntyy niin kokoelmien tasolla kuin myös erillisten teosparien kautta.

Näyttelyssä teoksia lähestytään tarinoin. Tarinoita on löydetty muun muassa teosten hankintahistoriasta, keräilijän omista teoksiin liittyvistä ajatuksista, ja teosten merkityksestä kokoelmassa. Lähteinä tarinankerronnalle on käytetty kirjeenvaihtoa ja muuta kiinnostavaa, teosten historiaan liittyvää arkistomateriaalia. Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyyn on valittu teosparit kuudelta taiteilijalta: Alessandro Allori, David Teniers nuorempi, Frans Hals (nyk. Tuntematon), Anthonisz van Ravesteyn, Jan Verspronck ja Cornelis de Vos.

Gösta Serlachiuksen intensiivisin vanhojen mestareiden keräily ajoittuu 1900-luvun alkuvuosikymmeniin, erityisesti 1920–30-luvuille. Paul Sinebrychoff aloitti taiteenkeräilyn jo 1880-luvulla. Paul Sinebrychoff kuoli vuonna 1917, vain kahta vuotta ennen kuin Gösta Serlachiuksen taidekokoelmaa esiteltiin ensi kertaa julkisesti Ateneumissa vuonna 1919 järjestetyssä näyttelyssä. Samana vuonna Serlachius hankki ensimmäisen vanhan mestarin David Teniers nuoremman maalauksen Filosofi. Tunsivatko intohimoiset taiteenkerääjät mahdollisesti toisensa?

Molemmat keräilijät olivat kiinnostuneita etenkin muotokuvista. Serlachiuksen kokoelmassa hollantilaisen muotokuvamaalauksen lajityypit monumentaalisesta hovimuotokuvasta intiimiin perhemuotokuvaan ovat hyvin edustettuina. Kokoelma on maantieteellisesti laaja; hollantilaisten lisäksi se sisältää englantilaista, italialaista, ranskalaista ja espanjalaista taidetta. Paul Sinebrychoff aloitti keräämällä ruotsalaisia 1600–1700-lukujen muotokuvia, mielellään historian merkkihenkilöistä, sekä miniatyyrejä ja pastellimaalauksia. Myöhemmin hän kiinnostui myös hollantilaisista muotokuvista.

Ei olisikaan suuri ihme, jos Gösta ja Paul olisivat olleet toisilleen tuttuja, olihan heillä sama intohimon kohde. Nyt, yli sata vuotta myöhemmin, Sinebrychoffin taidemuseo tuo heidän keräämänsä teoksetkin yhteen. Niiden kautta raotamme historian verhoa ja kurkistamme keräilijöiden kiehtovaan maailmaan.

 

Allessandro Allori, piiri, Naisen muotokuva, 1590-1600.

Allessandro Allori, piiri, Naisen muotokuva, 1590-1600. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis.

 

VEISTOKSELLISEN KAUNIS

Uusklassismin kuvanveiston helmiä

4.9.2014–19.4.2015

Antiikki on aina kiehtonut taiteilijoita, etenkin kuvanveistäjiä. ”Vanhojen” teosten jäljittelemistä alettiinkin 1700-luvun loppupuolella pitää ainoana tienä kohti suurta taidetta. Ihannoiduista veistoksista muodostui vakiokuvasto (kaanon), jonka tuntemus kuului sen ajan yleissivistykseen. Useimmat taiteilijat kävivät Roomassa opiskelemassa antiikin taidetta.

Saman aikaan kerättiin Pohjois-Euroopan akatemioihin ja yliopistoihin antiikin kuvaston kipsijäljennöksiä. Myös Helsingin Aleksanterin yliopistoon kipsijäljennöksiä kerättiin säännöllisesti vuodesta 1869 lähtien. Näitä teoksia käytettiin mm. apuna taiteilijoiden koulutuksessa.

Veistoksellisen kaunis -näyttelyn keskipisteen muodostavat Pohjois-Euroopan uusklassismin teokset: ruotsalaisen Johan Tobias Sergelin (1740–1818), tanskalaisten Bertel Thorvaldsenin (1770–1844) ja Vilhelm Bissenin (1836–1913), saksalaisen Emil Wolffin (1802–1879) sekä suomalaisten Walter Runebergin (1838–1920) ja Johannes Takasen (1849–1885) veistokset. Niiden aiheet ovat peräisin antiikin mytologiasta. Taiteilijat ovat pyrkineet tavoittamaan, tai jopa ylittämään antiikin veistosten kauneuden.

Näyttelyssä on myös esillä antiikin kaanonin mukaan tehtyjä pienoisveistoksia, kuten Laokoon-ryhmä, Hera Ludovisi, Venus Medici ja Tanssiva fauni. Niitä hankittiin myös Suomeen, sillä antiikin kauneuden toivottiin heijastuvan myös varakkaisiin yksityiskoteihin, kertomaan omistajan sivistyksestä ja hyvästä mausta.

Sergel, Johan Tobias: Fauni (1774)

Johan Tobias Sergel, Fauni, 1774. Kuva: Kansallisgalleria / Henry Tuomi & Hannu Pakarinen.

 

PEHR HILLESTRÖM

Välähdyksiä 1700-luvun elämästä

4.9.2014–11.1.2015

Pehr Hilleström oli Ruotsin arvostetuimpia 1700-luvun taiteilijoita. Hän ikuisti maalauksiinsa kustavilaisen ajan elämän koko kirjon. Maalauksissa näkyy joutilaita neitoja hienoissa saleissa samoin kuin uutteria naisia kotiaskareidensa parissa. Tunnettuja ovat hänen lähes dokumentaariset näkymät palavista kaupungeista sekä Tukholman julkisista seremonioista. Ruukkimiljööt, maisemat ja teatterinäkymät kuuluivat myös taiteilijan laajaan aihepiiriin. Vanhemmiten Hilleström maalasi historiamaalauksia ja uskonnollisia aiheita. Mukana näyttelyssä oli myös kaksi taiteilijan omakuvaa sekä taiteilijan hyvän ystävän Carl Michael Bellmanin arvoituksellinen muotokuva.

 

Pehr Hilleström: Rouva istuu lukemassa ja kamarineito tuo teen (1775)

Pehr Hilleström, Rouva istuu lukemassa ja kamarineito tuo teen, 1775. Nordiska museet, Stockholm.

 

NAISTEN MATKASSA

Teoksia Ateneumin kokoelmista

27.3.–10.8.2014

Suomessa ei ollut vielä virallista taideakatemiaa 1800-luvulla. Taideopetusta tarjosivat lähinnä Helsingin, Turun ja Viipurin taideyhdistysten piirustuskoulut. Monet taiteilijat joutuivat hankkimaan ammatillisen taidekoulutuksensa ulkomailla. Naisia ei kuitenkaan hyväksytty opiskelijoiksi Euroopan taideakatemioihin ennen kuin vasta 1900-luvun puolella. Naistaiteilijat hakeutuivatkin pääasiassa miestaiteilijoiden yksityisoppilaiksi ja jatkoivat sen jälkeen taideopintojaan naisille suunnatuissa yksityisakatemioissa. Näyttelyssä nähtiin teoksia muun muassa Helene Schjerfbeckiltä, Ellen Thesleffiltä, Elin Danielsonilta ja Angelica Kauffmanilta. Näyttely toteutettiin yhteistyössä Ateneumin taidemuseon kanssa.

 

Wiik, Maria: Kirkossa (1884)

Maria Wiik, Kirkossa, 1884. Herman ja Elisabeth Hallonbladin kokoelma, Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Museokuva.

 

 

SINEBRYCHOFFIN ELÄIMIÄ

12.9.2013–19.1.2014

Koko perheelle suunnattu Sinebrychoffin eläimiä -näyttely toi ihasteltavaksi sekalaisen lauman veikeitä eläinhahmoja museon omasta grafiikkakokoelmasta. Näyttelyn teokset koostuivat pääosin 1600-luvun hollantilaisista grafiikanlehdistä. Tutut kotieläimet kuten possut, lampaat ja kanit kohtasivat kameleita ja karhuja museon Punaisessa kellarissa.

 

Bye, Marcus de: Istuva karhu edestä

Marcus de Bye, Istuva karhu edestä, ajoittamaton. Kuva: Kansallisgalleria / Heikki Torkkeli.

 

PUUT OVAT RUNOJA

Kristoffer Albrecht, Taneli Eskola, Ritva Kovalainen & Pentti Sammallahti

31.5.2013–12.1.2014

Kristoffer Albrecht on erikoistunut Euroopan syrjäkulmien melankoliaan, Pentti Sammallahti on kuvannut puita useissa maanosissa ja kulttuureissa. Taneli Eskola on erikoistunut dendrologiseen, puutieteelliseen näkökulmaan ja kaupunkeihin. Ritva Kovalaisen puut ovat useimmiten osa kesyttämätöntä metsää. Näyttely oli kokoelma tunnetiloiltaan toisiinsa liittyviä teoksia. Eri tekniikoilla toteutetuissa teoksissa koostuu puiden rooli kulttuurimaiseman graafisina osina.

Kovalainen, Ritva: Tamminiementie Helsinki (2002)

Pentti Sammallahti: Tamminiementie, Helsinki (2002)

 

JA TAPAHTUI NIINÄ PÄIVINÄ…

Seimikuvaelma kalliolla kansanomaiseen tyyliin

8.12.2013‒5.1.2014

Sinebrychoffin taidemuseossa esillä olevassa jouluseimessä tiivistyivät Paolo Maria Capicin tuotannossa toistuvat innoituksen lähteet ja tunteet. Pienen 1800-luvun kylän portaita laskeutuu kulkue kumartamaan pyhää perhettä. Seimen tarkoituksena on innostaa katsoja näkemään historian ja kulttuurin perusta, pelkistyneisyys ja riemu jotka ovat aina olleet muinaisten muistomerkkiemme lahja. Värit, tuoksut ja maut kietovat tarkkailijan osallistumaan tapahtumaan ja kokemaan sen kuin itse läsnä olevana.

 

VILPITTÖMIÄ VALHEITA

Hanna Haaslahti

26.9.–1.12.2013

Mediataiteilija Hanna Haaslahti loihti maagisen ja aavemaisen tunnelman museon toisen kerroksen peruskokoelmasaleihin. Haaslahti projisoi museon kokoelmista valikoimiensa teosten ympärille valo- ja ääniverhon ja luo vanhoille teoksille uudenlaisen kontekstin nykytekniikan keinoin. ”Mitä pidemmälle teknologia kehittyy sitä lähempänä on muinainen animistinen ja taikauskoinen maailmankuva.”

 

SINEBRYCHOFFIN PURJEHDUSPOKAALI

16.7.–31.7.2013

Sinebrychoffin taidemuseo halusi omalta osaltaan juhlistaa Tall Ships Races -tapahtumaa pienoisnäyttelyllä. Se tarjoasi yleisölle mahdollisuuden tutustua maailman toiseksi vanhimpaan yhä kierrossa olevaan urheilupokaaliin. Nicolas Sinebrychoff, aktiivinen purjehtija ja Nyländska Jaktklubbenin (NJK) kommodori ja jäsen, lahjoitti kerholleen nimeään kantavan hopeisen Commodore Nicolas Sinebrychoff Challenge -pokaalin NJK:n 25-vuotisjuhlissa 1886.Vuodesta 1888 lähtien pokaali on annettu Nicolas Sinebrychoff Challenge -purjehduskilpailun voittajalle. Pienoisnäyttelyssä nähtiin myös mm. Albert Edelfeltin maalaama muotokuva Nicolas Sinebrychoffista, Oscar Kleinehin meriaiheisia tussi- ja vesivärilaveerauksia sekä muuta meriaiheista esineistöä.

 

MICHELANGELO JA SIKSTUKSEN KAPPELI

Piirustuksia ja taideteoksia Casa Buonarrotin kokoelmista Firenzestä

15.2.–19.5.2013

Näyttely esitteli 15 luonnospiirustusta Michelangelon suurimmasta tilaustyöstä, Sikstuksen kappelista. Sikstuksen kappelin tilasi vuonna 1475 Paavi Sixtus IV, josta kappeli sai myös nimensä. Kappeli suunniteltiin paavin kappeliksi ja paavin vaalia varten, ja se on edelleen samassa käytössä. Kappelin sisäkaton maalasi alun perin Piero Matteo d’Amelia. Vuonna 1508 Paavi Julius II della Rovere pyysi Michelangeloa maalaamaan sen uudelleen. Michelangelon piirustusten kautta voi tarkastella freskojen syntyprosessia ja nauttia taiteilijan käden jäljestä.

 

ROMANTTINEN NÄKYMÄ

Kokoelma Rademakers

13.9.2012–20.1.2013

Kirjailija, televisiotuottaja ja taiteenystävä Jef Rademakersin (s. 1949) taidekokoelma käsittää yli sata romantiikan kauden maalausta. Tästä kokoelmasta oli esillä 70 teosta Sinebrychoffin taidemuseossa. Teokset avasivat romanttisia näkymiä 1800-luvun puolivälin hollantilaiseen ja flaamilaiseen maalaustaiteeseen. Näyttelyssä olivat esillä ajan maalaustaiteen keskeiset aiheet: muotokuvat, asetelmat, laatukuvat ja maisemat niin maalta, mereltä kuin kaupungeistakin.

 

PUZZLED

Anna Hiltunen, Päivi Koskinen, Atro Linnavirta, Anita Naukkarinen & Angelica Saukkonen

26.4.–13.5.2012

kutsuivat seitsemänkymmentä suomalaisen kuvataiteen ammattilaista ja lakkautettavan Lahden taideinstituutin opiskelijaa ottamaan osaa yhteisötaiteelliseen teokseen PUZZLE, joka toteutettiin presidentinvaalien 2012 toisen kierroksen aikana. Taiteilijat lähtivät mukaan toteuttamaan Sauli Niinistöstä ja Pekka Haavistosta mosaiikkimuotokuvia.  Valmiit mosaiikkimuotokuvat esiteltiin Sauli Niinistölle ja Pekka Haavistolle presidentinvaalien toisen kierroksen aikana.

 

REMBRANDT

Grafiikan mestari, teoksia Eremitaasin kokoelmista

2.2.–29.4.2012

Näyttely esitteli hollantilaisen mestarin Rembrandt van Rijnin grafiikan vedoksia Eremitaasin kokoelmista. Näyttelyn 55 teosta kuuluvat venäläisen varatuomari Dmitri Rovinskin keräämään kokoelmaan. Eremitaasin grafiikan osaston johtaja, taidehistorian tohtori Roman Grigoryev on tutkinut Rembrandtin grafiikan materiaalista puolta − sitä miksi Rembrandtin tuotanto oli niin jäljittelemätöntä. Näyttelyn teosvalinnat ja tutkimus perustuvat hänen työhönsä. Rovinski-kokoelman lisäksi esillä oli Rembrandtin oppilaiden ja aikalaisten grafiikanvedoksia Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmista.

 

JORMA PURANEN

Varjoja ja heijastuksia

6.10.–31.12.2011

Näyttely esitteli valokuvataiteilija Jorma Purasen teoksia, jotka on kuvattu Sinebrychoffin taidemuseossa vuosina 1999-2011. Esillä oli ”Varjoja ja heijastuksia” -sarjasta 35 teosta, joiden rinnalle on asetettu teosten esikuvat, porvarismuotokuvia 1600-1700-luvuilta. ”Varjoja ja heijastuksia” -sarja uhmaa peruskäsitystämme hyvästä valokuvasta. Purasen valokuvissa mallin kasvot jäävät taka-alalle, valon ja varjojen leikki tuo tuttuuden tilalle herkkyyden ja vierauden tunteen, jännitteen ohikiitävän hetken ja vuosisatoja pysyneen olotilan välille. Purasen teokset kyseenalaistavat muotokuvan, muotokuvattavan ja muotokuvavalokuvan välisen suhteen sekä tavan, jolla me käsitämme “kuvan” käytetyn välineen kautta.

 

PUUTARHAKUVIA

Maalauksia ja Taneli Eskolan valokuvia

9.6.–18.9.2011

Puutarhakuvia -näyttely kietoi yhteen maalaus ja valokuvataiteen paratiisitunnelmia. Puutarha-aiheella on pitkä traditio taiteessa. Sinebrychoffin taidemuseon katutason täyttävä näyttely jakautui kuuteen teemaan, jossa jokaisessa vanha- ja nykytaide kävivät dialogia. Näyttelyn koonnut valokuvataiteilija Taneli Eskola (s. 1958) on kuvannut puutarhoja 1990 luvulta alkaen, jolloin hän teki väitöskirjansa Aulangon puistosta.

 

IN MEMORIAM

C.G. Hagströmin valokuvia suomalaisista vaikuttajista

10.3.–15.5.2011

Valokuvaaja Carl Gustaf Hagströmin 50-vuotisjuhlanäyttely esitteli harvinaisen kokoelman henkilökuvia suomalaisen kultturihistorian keskeisimmistä vaikuttajista. Taiteilijoita, näyttelijöitä, kirjailijoita, säveltäjiä ja poliitikkoja – näyttelyssä oli yhteensä 120 henkilökuvaa. Näyttelyssä oli esillä mm. kuvia Tove Janssonista, Tauno Palosta, Arvo Ylpöstä, Pentti Saarikoskesta, Tommy Tabermannista, Kari Suomalaisesta, Adolf Ehrnroothista, Sylvi Kekkosesta, Matti Pellonpäästä ja Armi Ratiasta.

 

LUONTO OPETTAJANA

Maisemamaalaus Düsseldorfissa

10.2.–15.5.2011

Düsseldorfin taideakatemia nousi vuodesta 1819 lähtien nopeasti merkittäväksi taidekouluksi, jonka maine houkutteli opiskelijoita ulkomaita myöden. Werner Holmberg saapui opiskelemaan Düsseldorfiin kesällä 1853 ja kirjoitti serkulleen olevansa ”maisemamaalauksen luvatussa maassa”. Näyttely esitteli rinnakkain Düsseldorfissa toimineiden suomalaisten, saksalaisten ja norjalaisten taitelijoiden teoksia.

 

HILJAISUUDEN VYÖHYKE

28.10.2010–31.12.2010

 

FLAAMILAISET MESTARIT ANTWERPENISTÄ

14.10.2010–16.1.2011

 

SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEON KESÄ 2010

4.6.–3.10.2010

 

CARAVAGGIO

Pyhän Fransiskuksen arvoitus

26.3.–9.5.2010

 

VENETSIA

Naamiohuvien juhlaa

5.2.–23.5.2010

 

KAPAKAT JA KANSANHUVIT

11.9.–31.12.2009

 

SANO VAAN REILUSTI KOFF
Sinebrychoffin mainontaa

11.9.–31.12.2009

 

ALTISTU TAITEELLE

Hollantilaisia mestareita Hallwylin museosta

11.6.–30.8.2009

 

KESÄNÄYTTELY KOKOELMISTA

1.6.–1.9.2009

 

CHADÔ

Teen tie

29.1.–28.6.2009

 

AURINGONJUMALATTAREN TYTTÄRET

Japanilainen Naisellisuus

29.1.–17.5.2009

 

CARAVAGGIO PALAA

16.10.–28.12.2008

 

NOTTE ITALIANE

Italialaiset yöt

24.9.–28.12.2008

 

ISAK WACKLIN

5.6.–7.9.2008

 

PERU – 2000 VUOTTA HOPEATAIDETTA

31.1.–19.5.2008