SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEON KESÄ 2010

4.6. – 22.09.2010

Museon Bulevardin puoleisissa saleissa on esillä maalauksia omista kokoelmista.

Nähtävissä on museon suosittuja teoksia hollannin ja flaamin kultakaudelta 1600-luvulta sekä 1800-luvun maalauksia Barbizonin koulukunnan taiteilijoilta ja muita vehreitä kesänäkymiä. Teoksia mm. seuraavilta taiteilijoilta: Charles-François Daubigny, Camille Corot, Diaz de la Peña, Marcus Larson, Abraham Storck, Hieronymus II Francken yms.

Puistonpuoleisissa saleissa on mahdollisuus tutustua grafiikkaan.

Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmiin kuuluu noin 4 000 grafiikanlehteä. Kesänäyttelyn grafiikkaosuudessa esitellään vanhojen mestareiden piirtäjäntaitoja.

Renessanssin aikana eläneestä saksalaisesta mestarista Albrecht Düreristä (1471–1528) alkoi itsenäisen taidegrafiikan nousu. Monista Dürerin äärimmäisen hienostuneella tekniikalla toteutetuista puupiirroksista on tullut seuraavien taiteilijapolvien esikuvia ja kuvataiteen ikoneita.

Barokin ajan mestari Rembrandt Harmenszoon van Rijn (1606–1669) pystyi käsittelemään grafiikan metallilaattoja etsaus-, viivasyövytys- ja kuivaneulatekniikoilla yhtä suvereenisti kuin hän olisi piirtänyt kynällä paperille. Rembrandtin henkilökuvat huokuvat erityistä lämpöä ja myötäelämistä on sitten kyse korkea-arvoisesta kirkon edustajasta tai kadun kerjäläisperheestä.

1700-luvulla elänyt Giovanni Battista Piranesi (1720–1778) ikuisti suuriin vedoksiinsa Veduta di Roma, Rooman tunnetuimmat näkymät, jotka voisivat yhä edelleen toimia matkaoppaiden kuvituksena.

Francisco Goyan (1746–1828) Espanjassa 1800-luvun alussa elettiin levotonta aikaa, ja paljon dramatiikkaa ja verenvuodatusta on myös esillä olevissa Tauromaquia eli Härkätaistelutaito-sarjan teoksissa.

Dialogia vanhojen mestareiden kanssa käyvät suomalaiset nykymaalarit.

Rembrandtin grafiikan kanssa on esillä Jaakko Sieväsen (1932) maalaus.

Goyan härkätaistelukuvien yhteydessä nähdään Marjatta Tapiolan (1951) suurikokoinen naudan pääkalloa esittävä maalaus.

Thomas Nyqvist (1955) työskenteli 1990-luvulla Piranesin veduta-aiheiden pohjalta, ja hänen kookas maalauksensa Raunio haastaa Piranesin Rooma-näkymät keskusteluun.